Saareni Mun

Holaaa!

Vika aamu Fuerteventuralla! Kuljetus lentokentälle Puerto del Rosarioon lähtee noin kolmen tunnin päästä. Pakkausoperaatio on suoritettu melkein loppuun asti ja laukkukin ehkä menee kiinni. Tosin jännityksellä odotan laukun punnitsemista lentokentällä, en ole varma ylittyykö painoraja😃

Kamat kasaan ja menoks

Fiilikset kotiinpaluusta on vähän sekavat. Toisaalta on ihanaa palata Suomeen, päästä omaan sänkyyn ja nähä kaikki läheiset ihmiset. Vaikka olinkin vain neljä viikkoa reissussa, niin se tuntuu yllättävän pitkältä ajalta, kun ei ole nähnyt ketään tuttuja ihmisiä. Mutta toisaalta taas olen viihtynyt täällä kyllä sen verran hyvin, että hieman on haikeat fiilikset lähteä. Tiedän, että päästyäni Suomeen ja normaalin arjen alkaessa haluaisin varmasti takaisin tänne, missä ei tarvinnut stressata asioista ja missä ilmatkin olivat suomalaisen näkökulmasta aina hyviä. Niin, ja ihmiset perusluonteeltaan ystävällisiä, iloisia ja hymyileviä...😏

Viimeiseen viikkon ei sisältynyt mitään ihmeellistä. Arkipäivät menivät samalla painolla kuin aiemminkin, paitsi torstaina kävimme Mishan kanssa Cotilossa yhdessä liikkeessä inventoimassa Pulaumin vaatteet. Perjantaina illalla kävimme vielä syömässä Mishan kanssa tapasta ja söin ensimmäisen kerran elämässäni mustekalaa. Oli hyvin erikoinen koostumus, mutta maku ei ollut niin kamala kuin ajattelin. Tosin piti kyllä olla ajattelematta mitä syö, koska ajatus mustekalan syömisestä ei ollut mitenkään miellyttävä😄 Mutta tärkeintä, että tuli syötyä ja maisteltua jotain paikallista!

Matkalla Cotilosta takaisin Corralejoon

Eilen lauantaina otin vielä viimeiset auringonsäteet ihoon ja uiskentelin meidän uima-altaassa. Piti myös käydä ostamassa parit tuliaiset ja samalla fiilistellä Main Streetiä ja merinäkymää. Muuten tämä viikonloppu onkin mennyt vain odotellessa lähtöä, koska minusta tulee aina vähän levoton, jos tiedän, että päivän tai parin päästä on lähtö jonnekkin. 

Kokonaisuutena tämä reissu oli todella tarpeellinen ja tärkeä. Olen oppinut paljon itsestä ja kai sitä voisi sanoa, että elämästäkin. En ole koskaan matkustanut yksin Suomen rajojen ulkopuolelle ja näin pitkäksi aikaa. Yksinmatkustelijaa minusta ei tulekkaan, mutta oli silti hyvä kokea sekin. Sanotaan, että matkailu avartaa ja se pitää täysin paikkaansa. Tässä elämässä on tärkeää ymmärtää, vähintäänkin yrittää ymmärtää, muita ihmisiä ja kulttuureja sekä olla katsomatta pelkästään omaan napaan. Ja sitä on helpompaa se on, mitä enemmän niitä ihmisiä ja kulttuureita itse näkee ja kokee. 

Uskon, että palaan Suomeen astetta viisaampana ja monta kokemusta sekä uutta ajatusta rikkaampana. Vaikka työssäoppismisjaksolla en välttämättä olisikaan tehnyt kaikkea sitä, mikä harjoitteluun kuuluu, niin onhan tässä silti taas vähän enemmän eväitä elämään kuin aiemmin. Ensimmäisenä ihan se perusasia, että englannin puhuminen on tottakai helpottunut. Ennen olen ollut arka puhumaan englantia, koska se ei ole ollut koskaan vahvuuteni. Täällä sitä on kuitenkin joutunut käyttämään päivittäin, joten en koe enää niin suurta jännitystä keskustella englanniksi, vaikka sanavarasto on vieläkin vähän suppea. Aina voi kuitenkin selittää asiat mutkan kautta, jos jokin sana ei muistu heti mieleen. 

Ehkä suurimpana muutoksena pidän kuitenkin luottamista itseensä. Siihen, että laittaa mukavuudenhaluisen ja tutuissa ympyröissä viihtyvän itsensä pärjäämään yksin, vieraassa maassa kaukana kotoa kuukauden ajan. Joillekin se on varmasti ihan helppo juttu, mutta minulle se on suht iso askel. And I did it! Eikä siihen mennyt kuin 21 vuotta elämästä😆

Eli siis summasumlaarum, matka oli onnistunut ja lähden tyytyväisenä takaisin kotiin. Luultavasti vielä jossain vaiheessa tulen käymään Fuerteventuralla uudestaan ja fiilistelemään täällä vietettyä kuukautta. 

Viikonloppuna calima oli tosi voimakas ja kaikki näyttää harmaalta vs. kuvat Lanzarotelta

Mutta nyt pakkaan viimeiset tavarat laukkuun ja toivon, ettei paluumatka ole yhtä kuoppainen kuin tulomatka..😃

Pulau muuten tarkoittaa indonesiaksi saarta ja Mi tulee espanjan sanasta 'minun', mutta myös Mishan ja Ilan nimien ensimmäisten kirjainten yhdistelmästä. Nerokasta, etten sanoisi😎

Ciao!

Lanzarote

Holaaa!

Viimeinen kokonainen viikonloppu on taputeltu. Hassua ajatella, että tasan viikon päästä olen jo matkalla Suomeen! Samalla ajatus tuntuu kyllä kieltämättä aika mukavalta😊

Viikonloppu meni maakuntamatkaillessa ja marathon-skype-puheluita soitellessa. Lauantaina päätin käydä Lanzarotella. Se on siis vain puolen tunnin venematkan päässä Fuerteventurasta. Pinta-alaltaan hieman pienempi saari, mutta turistikohteena yhtä iso. 

Takana näkyy Fuerteventura✌

Jonkun verran etsin tietoa siitä, mitä Lanzarotella kannattaisi tehdä, mutta suurin osa niistä sijoittui saaren muihin kuin eteläosaan. Tarkoituksena oli käydä itäosassa sijaitsevassa kansallispuistossa, missä näkisi tulivuoren Timanfayan, jossa on aktiivista toimintaa. Aamuni kuitenkin hieman venähti, joten pääsin lähtemään vasta puolen päivän aikaan. Viimeinen lautta takaisin Fuerteventuralle lähti klo 18, joten minulla oli vain noin viisi tuntia aikaa. Päätin siis, että en lähde kokeilemaan onneani espanjalaisilla venyvillä aikatauluilla ja pysyin vain Playa Blancassa, jonne lautta saapui ja lähti. Ihan vain sen takia, etten joutuisi koko ajan vahtimaan kelloa tai missaisi lauttaa. Sää oli suotuista, ei kovaa tuulta ja aurinkokin paisteli suurimman osan ajasta.

Playa Blanca oli melkein täysin turistikaupaunki, eikä mielestäni mitenkään erikoinen kohde. Täytyy sanoa, että mieluummin olen täällä Corralejossa kuin Playa Blancassa. Yksi asia oli kuitenkin mieluisampi; en tiedä olivatko ne vartavasten kasvatettuja vai ei, mutta siellä oli paljon enemmän palmuja ja kaktuksia kaupunkikuvassa kuin Corralejossa. Plus meri näkyi eri tavalla Lanzarotelta katsottuna kuin Fuerteventuralta, ehkä johtunee siitä, ettei Lobos-saari peittänyt horisottia yhtä paljon. 

"Aavanmeren tuolla puolen, jossakin on maa"

Pyöriskelin kauppakadut ja kojut läpi, muuta ihmeellistä siellä ei tullut tehtyäkään. Periaatteessa ehkä olisi ehtinyt käydä Timanfayalla, mutta viikonloppuna bussitkaan eivät kulje yhtä useasti kuin viikolla, ja kun oli yksin liikenteessä, niin koin paremmaksi jättää sen välistä. Lanzaroten nähtävyydet varmaankin kerkeäisi kiertää, jos aikaa olisi koko päivä ja vuokra-auto, jolla kulkea. Esimerkiksi pohjoispuolella olisi mielenkiintoinen Jameos del Aqua, jossa on maanalaisia laavaluolia ja -tunneleita. Tosin niihin on rakennettu baareja ja ravintoloita turisteille. 

Satamaa ja palmupuita 👌

Oli kuitenkin mukava visiitti Playa Blancalla ja tulipahan kulutettua yksi päivä järkevästi. Ja voi ainakin sanoa, että on käynyt Lanzarotellakin! 😃 

Etäisyys Lanzarotelta Fuerteventuralle muuten näytti isommalta kuin toisinpäin. Lanzaroten eteläosan korkeilla vuoristoilla saattaa olla tekemistä asian kanssa. 

Sunnuntaipäivä menikin hieman koulutehtäviä tehdessä ja vain oleskellessa. Alun perin suunnittelin, että olisin viettänyt päivän rannalla, mutta sen verran oli pilviä taivaalla, että en sitten viitsinyt lähteä ottamaan aurinkoa. 

Toivotaan, että viimeiseksi viikoksi tulisi vielä hellepäiviä, jotta saisi viimeiset rusketukset pintaan 😎

Lauantai-illan auringonlasku

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Ciao!

Business is business

Holaaa!

Tämä viikko on mennyt vähän sumussa. Ei oikein tiedä, että mitä sitä on tullut tehtyä. Varmaan yleiseen fiilikseen on vaikuttanut pitkälti myös sää, sillä koko viikko on ollut pilvistä, tuulista, "kylmää" ja välillä sateistakin. Sunnuntaina jopa ukkosti. 

Päivät menevät aika pitkälti aina samalla rutiinilla. Heräät, lähdet töihin, olet kolme tuntia töissä, kävelet takaisin kämpille kaupan kautta, syöt ja ehkä nukut päikkärit, menet takaisin töihin kolmeksi tunniksi ja illalla, kun tulet takaisin kämpille on jo niin väsynyt olo, ettei enää jaksa oikein mitään erikoista tehdä ennen nukkumaanmenoa. Ainainen yökukkuja on kyllä saanut täällä kiinni normaalista vuorokausirytmistä, omituista, mutta en valita.

En tosiaan osaa kertoa mitään erikoista mitä olisin tehnyt töissä tällä viikolla. Ilan ja Mishan kanssa on kyllä keskusteltu paljonkin. On hauska huomata, että miten erilaisista aiheista heidän kanssaan keskustelee. Ila on taiteilijaluonne ja hänen kanssaan olemme jutelleet paljon kevyemmistä aiheista, kuten perheestä, hänen inspiraationsa lähteistä, maiden välisistä kulttuureista, matkustamisesta ja muun muassa lävistyksistä ja tatuoinneista. Mishankin kanssa jutellaan myös normaaleista asioista, mutta hän taas kertoo paljon Pulaumin liiketoiminnasta. Aina, kun tulee siihen liittyvää puhetta. 

Muun muassa tänään Mishan kanssa puhuttiin kauan aikaa yksityisyrittäjyydestä. Alkuviikosta minulle selvisi, että Misha on Pulaumin virallinen omistaja ja Ila on työntekijä. Näin ei ole ollut alusta asti. Vuosi sitten omistajuus siirrettiin Mishan nimiin asioiden helpottamiseksi. Espanjassa muuten yksityisyrittäjä ei saa minkäänlaista avustusta, vaikka valtiollehan maksetaan kuukaudessa ja vuodessa suuret summat veroja ja muita maksuja. Kanarian saarilla muun muassa kaikkien yritysten on maksettava IGIC -veroa (Impuesto General Indirecto Canario) eli englanniksi Canaries General Indirect Tax. Se on siis 7% verotus tuotteista ja palveluista, joka menee Kanarian saarille, eikä sitä makseta takaisin yritykselle missään vaiheessa. Tähän päälle tulee tottakai vielä muut maksut.

Nyt, kun Mishakin on raskaana, yrityksen tulevaisuus on vielä avoin. Uusi mallisto tulee kuukauden sisällä myyntiin ja toivottavasti menestyy. Kuitenkin koska liikkeessä ei käy paljoa asiakkaita, eivät he aio loppuelämäänsä istua ja odotella, että joku tulisi ostoksille. Päätöksiä täytyy tehdä. Tuotteita kuitenkin myydään muualla Fuerteventuran kaupungeissa olevissa kaupoissa ja sieltä ne menevät kaupaksi ihan hyvin. Pulaumin liikkeen sijanti Corralejossa on enemmänkin kuin huono. Sitä ei näe kadulle, jollei vartavasten kurkkaa nurkan taakse tai satu kävelemään ohi. Aiemmin kadulta on nähnyt ovelle paremmin, mutta reilu vuosi sitten aloitettu viereisen hotellin laajennus vei kaiken näkyvyyden Pulaumilta. Ja hotellin rakentaminenhan on siis ollut keskeytettynä jo yli puoli vuotta rahojen loppumisen takia...

Jos kauppa siirrettäisiin Main Streetille, asiakkaita ja ostajia olisi mahdollisesti enemmän. Main Streetin vuokrat ovat kuitenkin pilvissä, joten siellä olisi pakko saada paljon myyntiä, jotta pystyy maksamaan vuokrat yms. maksut ja tekemään voittoakin kaiken lisäksi. Pienellä ns. tuntemattomalla merkillä se on erittäin haasteellista. Siihen uhkapeliin Ila ja Misha eivät halua lähteä. Hieman paremmilta näkyvyyksiltä olisi myös liiketiloja myynnissä, mutta liiketilan lisäksi yritykset haluavat myydä kaikki tuotteensa ja lisenssinsä. On ihan ymmärrettävää, että Ila ja Misha haluavat pitää oman brändinsä sellaisenaan kuin se on, eivätkä lisätä siihen sellaisia tuotteita, jotka eivät ole heidän näköisiään. 

Periaatteessa yritys on siinä tilassa, että se maksaa itse itsensä. Vaikka viimeiset pari kolme kuukautta ovatkin olleet heikkoja, tulevaisuuteen katsotaan silti avoimin mielin. Ila ja Misha haluavat viedä Pulaumia eteenpäin, luoda uusia mallistoja ja saada tuotteita myyntiin ulkomaillekin. Kaikki nämä asiat ovat etenemässä. Uutta on pakko luoda, jotta myynti lisääntyy tai vähintäänkin pysyy vakaana. Onhan se totta, että ei yksi mallisto myy montaa vuotta. Kuluttajat haluavat aina uutta, uutta ja uutta. 

Kaikki kiteytettynä yhteen Mishan lauseeseen: "Small money makes small money, big money makes big money". Juuri tämän takia he haluaisivat investoida rahaa enemmän uusiin tuotteisiin kuin liiketilaan, mutta ilman hyvää myyntiä ei ole paljoa rahaa investoitavana ja ilman hyvää liiketilaa taas ei tule paljoa myyntiä. Todellinen oravanpyörä.

Tulevaisuus kuitenkin näyttää, mitä Ila ja Misha päättävät yrityksen suhteen. Toivon kovasti, että he saisivat menestystä brändilleen, sillä henkilökohtaisesti pidän todella paljon heidän tyylistään :)

Tällainen pieni pohdiskelupläjäys yrittäjyydestä tähän väliin :D 

Nostan hattua kaikille yrittäjille, itse viihdyn ennemmin palkansaajan puolella😏

Ciao!

Värejä ja aaltoja

Holaaa!

Tänä viikonloppuna Corralejossa oli isot karnevaalit. Oikeastaan karnevaalit ovat kestäneet koko viikon, mutta tänä viikonloppuna ne huipentuivat isoihin juhliin. Perjantaina päivällä oli lasten paraati. Kaikki olivat panostaneet pukeutumiseen ja pukuja löytyi emojista pelleasuihin. Corralejon karnevaaleja voi verrata Suomen vappuun, mutta täällä ne ovat vain noin kymmenen kertaa isompi juhla kuin Suomessa vappu.

Pieniä karnevaalijuhlijoita😍

Main Street täyttynyt juhlijoista perjantaina päivällä

Kaikki täällä panostavat kulkueeseen aivan täysillä ja se on yksi vuoden isoimmista juhlista. Main Street oli niin perjantaina päivällä täynnä ihmisiä lasten paraatista kuin lauantaina illallakin, kun oikea kulkue starttasi. Tuntui kuin koko Fuerteventura turisteineen oli saapunut täyttämään Main Streetin, ja näinhän se aika pitkälti olikin. Juhlat jatkuivat sunnuntaiaamuun asti, mutta itse lähdin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Olin nimittäin kaikki voimani antanut päivällä SURFFAAMISELLE!

Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin kokeilemassa surffaamista. Oli kyllä todella hauskaa! Tietysti ensimmäinen kerta vaativan lajin parissa oli vähän hakemista ja opettelemista aaltojen ja laudan hallitsemisessa. Mutta tästäkin suorituksesta olen ylpeä itsestäni, sillä en ole oikein ikinä ollut hyvä uimaan ja vesi on ollut vähän jopa pelottava elementti. Sen voima on niin käsittämätön. On siis ollut todellinen itsensäylittämisen viikko😎

Kuva Free Surfers Schoolin Facebook-sivuilta

Surffaaminen tosiaan on todella voimia vievää urheilua. Ja seuraavana päivä tuntui käsissä, että jotain on tullut tehtyä edellispäivänä. Ensimmäiseksi tunniksi aaltojen breikkaaminen mielestäni sujui hyvin. Onhan se älyttömän siisti tunne, kun pääset aallon päälle ja vielä pysytkin siinä loppuun asti.

Pientä pelastusoperaatiota lukuunottamatta kaikki sujui hyvin. Olin jo ehtinyt muutaman kerran harjoitella aaltojen breikkaamista seisaalteen. En niinkään onnistunut siinä, mutta yritystä oli. Sitten menin odottelemaan hyvää aaltoa muiden tieltä pois vähän, vain vähän reunemmaksi. Laudan päälle mennessäni hieman ihmettelin, kun se ei jotenkin kuljettanutkaan rantaa kohti. Näin opettajani näyttävän minulle, että ota käsillä vauhtia aaltoon. Se ei kuitenkaan onnistunut ja hyppäsin laudalta pois ja ajattelin, että kävelen rantaan, kunnes huomasin, että pohjaa ei enää tuntunutkaan jalkojen alla. Periaatteessa sen olisi pitänyt tuntua, sillä en edes mennyt syvälle ottamaan aaltoa. Panikoiduin, mutta onneksi opettaja oli lähellä ja tuli heti hakemaan minut rantaan. Olin siis täysin huomaamattani currentin kuljettamana ajautunut kauemmaksi rannasta ja voin kertoa, että kun opettaja tuli, niin aallot tuntuivat todella isoilta ja voimakkailta.

Onneksi on koulutetut ihmiset vetämässä kursseja ja huomaamassa tällaiset tilanteet heti, ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nouseva aalto

Välikohtauksen jälkeen otin pikku paussin ja mietin, että menisinkö enää ollenkaan veteen. Sitten kuitenkin tajusin, että jos en nyt menisi, jäisi muistikuviin hieman ikävämpi muisto. Siispä päätin face the fear, otin laudan ja menin hakemaan hyviä aaltoja. Ja kyllähän niitä lopulta pari tulikin! Pääsin komeasti aallon loppuun asti seisaalteen laudan päällä ja tulihan siitä hyvä onnistumisen tunne :) Alla olevan kuvan tyylinäytteestä en ole varma, onko kyseessä surffausta vai mitä, mutta pystyssä pysyy kuitenkin😄

Kuva Free Surfers Schoolin Facebook-sivuilta

Ehdottomasti joskus, jos mahdollisuus vaan eteen tulee, menen vielä uudestaankin yrittämään surffausta. Fuerteventuralla tuskin enää ehdin, kun on vain yksi kokonainen viikonloppu jäljellä, mutta toivottavasti jossain kohtia tulevaisuutta se silti onnistuu.

Ja suosittelen kyllä kaikkien uhmata luonnonvoimia ja nousta aaltojen päälle :)

Ciao!

Toinen viikko

Holaaa!

Taas on monta kokemusta rikkaampi tässä elämässä :) Ehkä isoin askel itsensäylittämisessä oli, kun minut laitettiin jakamaan flyereita. Eli siis mainoslappusia ihmisille kaduilla. En ole ikinä ollut hyvä mainostamaan ja markkinoimaan face to face ihmisille, se on aina tuntunut hieman tyrkyttämiseltä. Osittain se ei tunnu itsestä hyvältä senkään takia, että olen pohjimmiltani aika ujo ja vähän epäsosiaalinen ihminen yksin sekä täysin tuntemattomien ihmisten seurassa.

Päänsisäisten taistelujen jälkeen, kun sai flyerin annettua vastaantulevalle ihmiselle ja hän vieläpä otti sen ja kiitti, niin tulihan siitä hyvä fiilis itselle. Tosin sama taistelu aivojen ja käsien välillä käytiin joka kerta, kun joku tuli vastaan. Joskus se onnistui, joskus ei. Pari kertaa kävin niitä jakamassa tällä viikolla, enkä nyt aivan täysin epäonnistunut työtehtävässäni, vaikka enemmänkin olisi niitä voinut antaa. 

Vaikka sen tietää, että PR-tehtävät ja mainostus on tärkeä osa yritystoimintaa ja tälläkin saarella todella suuri osa yrityksistä sitä pakostakin harrastaa, niin itselle se on vain erittäin suuri kynnys mennä puhumaan tuntemattomalle ihmiselle ja vieläpä antaa joku lappunen hänelle. Olen täysin epämukavuusalueellani. Mutta hei, hengissä selvittiin niistäkin hetkistä ja on hyvä välillä työntää itseä väkisinkin sinne epämukavuusalueelle!

Kerroin kyllä tästä asiasta Mishalle ja Ilalle ja he ymmärsivät täysin, sillä eivät itsekkään ole aikoinaan pitänyt sellaisista hommista. Yhtenä päivänä Ila sitten antoi minulle helpomman tehtävän. Nipun flyereita ja merkitsi karttaan yrityksiä, joista kävisin kysymässä, että ottaisivatko he flyereita esille. Se oli niin paljon helpompaa ja mukavampaa. Kävin kyselemässä hotelleista ja surffikaupoista sekä yhdeltä lääkäriasemaltakin. Melkein kaikki kysymistäni paikoista otti flyerit vastaan ja lopulta tyhjin käsin palasin takaisin Pulaumiin :) Samalla muuten näki Corralejon pohjoispuoltakin, missä en ollut aiemmin käynytkään.

Flyerit ja Corralejon kartta

Tällä viikolla ollaan myös päivitetty Pulaumin nettisivuille muun muassa tietoja tuotteista, niiden teknisiä tietoja sekä hieman infoa grafiikoista. Misha on myös kertonut siitä, miten heidän yrityksensä alkuperäinen idea oli tuottaa vaatteet hyvällä työllä Euroopassa ja käyttäen paljon muun muassa luomupuuvillaa. Luomupuuvillaa he kyllä edelleenkin käyttävät, mutta vaatteiden valmistus on siirtynyt Bangladeshiin ja Nepaliin, taloudellisista syistä. Niin raakaa kuin se onkin, Euroopassa vaatteiden valmistus vain on aivan liian kallista pienelle ja uudelle yritykselle. Bangladeshissa ja Nepalissa työolot ovat kuitenkin hieman paremmat, eikä lapsityövoimaa ole yhtä paljon kuin esimerkiksi Thaimaassa. Kuitenkin Mishan sanoja lainaten "I won't put my hand on fire that it isn't happening still". Koskaan et voi olla täysin varma.

Vaatteet siis tuotetaan muualla kuin Euroopassa. Grafiikkapainatukset ja spesiaalit ompelukset kuitenkin tehdään Fuerteventuralla. Esimerkiksi kuvassa näkyvän kassin silkkipainatus on "handprinted in Fuerteventura". Se on minusta hienoa.

Misha myös kertoi, että isot yritykset niin sanotusti huijaavat paljon etikettiin painatettavan valmistusmaan kohdalla. Siihen voidaan painattaa esimerkiksi Portugal vain sillä perusteella, että jotkin napit on lisätty Portugalissa, vaikka muuten vaate olisi tehty Thaimaassa. Mielestäni käsittämätöntä toimintaa ja kuluttajien huijaamista. Perivät isot rahat sillä, että tuote on muka tuotettu Eurooppassa, vaikka oikeasti näin ei tosiaan ole. Etikettiin täytyy myös kirjoittaa kaikki materiaali- ja pesutiedot kaikilla niillä kielillä, joissa tuotetta myydään. Tätä en tiennyt aiemmin.

Lajaresin tyhjä tori

Yhtenä päivänä käytiin Mishan kanssa Lajaresissa. Se on Corralejoa pienempi kaupunki, melkeinpä voisi sanoa kylä, sisämaassa noin kymmenen kilometrin päässä. Siellä on yksi surffikauppa, joka myy Pulaumin vaatteita ja kävimme inventoimassa tuotteet. Samalla Misha myös keskusteli kaupan omistajan kanssa liiketoiminnan tulevaisuudesta, sillä kyseistä kauppaa ollaan ehkä myymässä tai sulkemassa, omistaja ei kai itsekkään ole täysin varma mitä tapahtuu. Asioihin siis ei saatu vielä kunnolla selvyyttä. 

Oli mukava nähdä edes vähän muutakin ympäristöä kuin Corralejoa. Lajaresissa on suurimmilta osin vain paikallisia, huomattavasti vähemmän turisteja kuin  täällä Corralejossa. Pieni ja sympaattinen paikka, mutta tällaisena turistina kuitenkin viihdyn varmasti mieluumin täällä kuin siellä, Misha ja Ila puolestaan paikallisina pitävät enemmän Lajaresista. Näin ne näkökulmat vaihtelevat.

Joka aamu innolla ja mielenkiinnolla herään uuteen päivään, niin teen myös huomenna :)

Ciao!

Weekend

Holaaa!

Eka viikko on pulkassa! Meni kyllä tosi nopeaa ja luultavasti tulevat kolmekin menee. Helteet jatkui koko viikonlopun yli, aijettä!😎 Tänään olikin sitten mukava pukea pitkähiasta päälle ja antaa aurinkoa saaneelle iholle vähän lepiä, kun lämpötila ei ollut kauhean korkea ja tuuli oli puhalsi kovasti.

Perjantaina oli vapaapäivä. Kävin kävelemässä "volcanon" päälle. Oikeastihan kyseessä ei ole tulivuori, mutta suomeksi pelkkä "vuori" on ehkä hieman harjaanjohtavan kuuloinen. Joka tapauksessa, Montaña De Bayuyo on siis 269 metriä korkea kivikasa. Haasteellinen reitti kävellä, varsinkin takaisin alas. Mutta ei silti mahdoton kenellekkään. 

Montaña De Bayuyo. Vasemmalla puolen kulkee kotikatu.

Oikean reitin löytämiseen vierähti tunti, koska itsevarmana muiduna en tehnyt minkäänlaista pohjatyötä ja katsonut ollenkaan karttaa, vaan lähdin vain suoraan suunnistamaan. Hetken pyörittyäni ja mietiskeltyäni, että mistä ihmeestä reitti oikein lähtee, otin puhelimen kauniiseen käteen ja tsekkasin karttan. Helpotti huomattavasti. 

Lähdin nousemaan yläpuolella olevasta kuvasta katsottuna vuoren oikeaa puolta. Ensiksi oli jyrkempää nousua, sitten hieman tasaisempaa ja lopuksi taas jyrkempää. Päivä oli tosi lämmin, joten mukavan hien sai kävellessä pintaan ja niskan poltettua. Olin jo melkein huipulla, kunnes huomasin keskellä kävelyreittiä seisoskelevan vuohen. Mietin, että ei hitto mitenhän tässä nyt pitäis toimia. Koska ei voi tietää, jos se vaikka on äksyllä päällä ja alkaisi käyttäytyä uhkaavasti, mikäli sitä lähtisi lähestymään. Vuohi vaikutti kuitenkin rauhalliselta ja tuijotti koko ajan minua. Odottelin, että jospa se kohta lähtisi liikkumaan. Mutta ei. Tämähän laittoi maate. Näin onneksi jonkun miehen nousevan ylöspäin ja päätin, että odottelen hänet. Kun mies oli kohdallani, tervehdin häntä ja naurahdellen kyselin osaisiko hän handlata vuohia :D Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että se pelkää meitä enemmän kuin me sitä ja niinpä lähdettiin miehen johdolla kohti vuohea ja huippua. Niinhän se oli, että se lähti liikkeelle meitä "pakoon" ja jostain kiven takaa ilmestyi vielä poikanenkin perään.

Huippu näkyvissä ja kuvan about puolessa välissä myös vuohikin.

Matka pääsi jatkumaan ja vuohet lähti omille teillensä.

Huipulle siis tosiaan lopulta pääsin. Maisemat olivat ihan 5/5. Calima tosin vieläkin haittaa näköetäisyyttä, eikä muun muassa Lanzarotea näkynyt korkealta ollenkaan. Hetken viivyin huipulla, mutta vain hetken, koska sitte tuli seuraava eläinongelma. Kaksi järkyttävän vilkasta ja pelotonta oravaa melkein piirittivät minut. Olin rauhassa ottamassa kuvia, kunnes käännyin ja näin ensin yhden oravan. Heti perään ilmestyi toinenkin. Ne eivät pysyneet paikoillansa ollenkaan ja juoksentelivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Sitten toinen tuli minun toiselle puolen ja toinen toiselle puolen noin puolen metrin säteellä. Aloin huutaa, kiljua ja pomppia kaikkea yhtäaikaa ja tuntui, etteivät ne olleet paljoa moksiskaan minun huudoista ja pompuista. Äkkiä sain napattua laukun maasta ja lähdin kiireen vilkkaasti juoksemaan alas. En tosiaan tiedä, että olinko niiden reviirillä vai miksi ne eivät pelänneet ollenkaan, en tiedä, mutta voin kertoa, että sydän hakkasi tuhatta ja sataa siinä tilanteessa. "Turvallisen" välimatkan päästä vielä käännyin katsomaan huipulle ja sielä ne kurret juoksivat ja kyyläsivät minua. Ajattelin, että "fine, kyllä mie lähen ja annan teän olla sielä ihan rauhassa".

Corralejon kaupunki ja Lobos-saari

Maisemat länteen päin

Hengissä kuitenkin selvittiin niin noususta, vuohista kuin oravistakin. Alaspäin mennessä piti taas vähän seikkailla, kun en tullut samaa reittiä kuin noustessa, mutta suunnistaminen poispäinhän oli huomattavasti helpompaa kuin reitin löytäminen ylös. Koko reissussa meni yhteensä noin nelisen tuntia. Loppupäivä meni ihan vaan chillaillessa.

✌

Lauantaina oli työpäivä, joka siestan ajalta meni rannalla maatessa auringossa. Sunnuntainakin oli vielä niin lämmin päivä, että oli ihan mukava vaan oleskella ja vähän käydä meidän uima-altaassa lillumassa😊 Asumme siis jonkinlaisella omistusasuntoalueella, ja talojen sisäpihalla on iso uima-allas. Melko kylmää vettä, mutta mukavan virkistävää. Lämpöä oli pe-la-su kaikki päivät sellaiset +25 astetta. 

Ja näin viikonloppu olikin jo vierähtänyt ohi ja koitti maanantai. Uusi viikko, uudet kujeet.

Mielenkiinnolla kohti uusia juttuja😊

Ciao!

Lämpööö

Holaaa!

Tänään oli ensimmäinen oikea hellepäivä. Semmosta +26 astetta näytti elohopea. Aiemmat päivät ovat olleet vaan about +21 ja tosi kova tuuli, mutta tänään tuuli oli lämmin ja lempeä. Päivähän ei voi alkaa muuta kuin hymyilemällä, kun aurinko paistaa, on lämmin ja käveleskelet rantaa pitkin töihin. Tosiaan puolet työmatkasta taittuu hiekkarantaa pitkin. Tähän aikaan vuodesta Fuerteventuralla ei yleensä ole korkeita lämpötiloja, koska kesä ei ole vielä kunnolla alkanut, joten päivän lämpötila on tasaisesti vähän päälle +20 astetta. Siksi tämän päivän helle olikin positiivinen yllätys.

Matkalla työmaalle

Corralejon satama ja Lobos-saari

Fuerteventuran rannikko on pitkälti mustaa laavakiveä, mutta hiekkarantojakin löytyy. Corralejossa on kiitettävästi hiekkaista rantaa ja Fuerteventuran eteläosassa on noin 25 km pitkä hiekkaranta. Maasto täällä on aika karua, oikeastaan ainoat huomattavasti vihertävät kasvit ovat kaktukset ja palmut. Ainakin näin ensinäkemältä matkalla Puerto del Rosariosta Corralejoon tuli tällainen vaikutelma. 

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy "vuori", joka on Lobosin korkein kohta. Lobos on tulivuoren synnyttämä autiosaari Fuerteventuran vieressä. Siellä ei ole asutusta ja maasto on karua. Turisteille järjestetään venekuljetuksia saarelle ja tarkoituksenani olisikin jonain päivänä käydä siellä.

Sataman lähellä, hieman piilossa, sijaitsee työpaikkani Pulaumi. Pulaumi on erittäin sympaattisen näköinen puoti ja aivan omistajiensa oloinen, rento ja tyylikäs. Nämä ensimmäiset päivät ovat menneet hieman tutustuessa toisiimme Ilan ja Mishan kanssa sekä pohtiessa mitä kaikkea voisin tehdä. Toissapäivänä aloitimme inventaarion, tänään ja eilen olen askarrellut hintalappuja ja hinnoitellut tuotteita. Kyllä, hintalaput tehdään melkein kokonaan itse. 

Siellä se symppispuoti on😍

Osa ajasta on kulunut kuunnellesa Ilan ja Mishan juttuja. Ila vastaa enemmän suunnittelusta ja luomispuolesta, hän piirtää ja ideoi kuvat sekä väritykset vaatteisiin. Misha hoitaa enemmänkin yrityksen talouspuolta, hän on opiskellut aikoinaan muun muassa kansainvälistä taloutta. Oli mielenkiintoista kuunnella, kun Misha kertoi verotuksesta Kanarian saarilla sekä muissa maissa myymisen hinnoittelusta ja veroista. 

Kassan takana Misha

Vaatteiden lisäksi Ila ja Misha myyvät ystäviensä tekemiä koruja ja muita pieniä tavaroita

Päivät ovat kuluneet rennosti. Siestaan tottuminenkin on vienyt yllättävän vähän aikaa, ja oikeastaan tuntuu mukavalta, että työpäivän välissä on mahdollisuus käydä rauhassa syömässä ja vaikka nukkumassa päikkärit. Melkein toivoisi Suomen kiireiselle ja jämptille työmentaliteetille samanlaista rauhoittumisaikaa, mutta toisaalta on niin kasvanut ja tottunut siihen kulttuuriin, että olisi vaikea kuvitella Suomessa ja suomalaisilla samanlaista perinnettä. Onhan se toisaalta selkeää, että työt tehdään pois alta ja sitten on vapaata. Näin karkeasti ajateltuna 8h työpäivää.

Työpäivän jälkeen 

Kun työpäivä on illalla pulkassa, alkaa olla jo pimeää. Aurinko paistaa täällä vajaa 12h päivästä, sen verran lähellä päiväntasaajaa ollaan. Pimeys koittaa nopeaa. Kuu paistaa suoraan ylhäältä ja tähdet näkyy, ei huono. Ensimmäisinä päivinä piti hieman miettiä töihin mennessä ja töistä tullessa, että mikähän risteys se oli mistä piti kääntyä, mutta vain kerran olen käynyt hieman pitemmän mutkan. Nopeasti oppi reitin sekä rannan että Main Streetin (keskuskatu) kautta. 

Ylemmässä kuvassa sataman takana himmeästi näkyvä "vuoristo" on Lanzarote. Veneellä Corralejosta Lanzarotelle menee noin puolisen tuntia. Sekin sisältyy kuukauden to do -listalle ehdottomasti. 

Tällä hetkellä Kanarian saarilla on meneillään ilmiö nimeltä calima. Se on kaakkoistuuli, jonka mukana tulee Saharasta hiekkapölyä. Tästä syystä muun muassa horisontti ei näy selkeästi ja ilma on sakeaa. Talvisin sen vaikutus lämpötilaan ei ole ns. haitallinen, mutta kesäisin se kuulemma tekee tukalan kuumat helteet ja kuivan ilman. Mahdollisesti tämänkin päiväinen helle oli caliman vaikutusta. 

Pitkääkin pitempi kotikatu. Caliman huomaa myös lamppujen ja kuun valossa, kun se on sumea ja tuntuu, kuin olisi huono näkö.

Vaaleaverikkö ja helposti palava ihminen toivoo, että helle jatkuisi vielä pitkään😎 Viikonloppuna on kuitenkin mahdollisesti taas viilenemään päin, onneksi on pitkääkin vaatetusta mukana.

Joka tapauksessa, let's hope for the best!

Ciao!